perjantai 14. maaliskuuta 2014

kevät saapui ja ilo ja näyttelyt ja ompelukset

Muutama viikko sitten oltiin vielä jäällä. Tänä vuonna ei jäistä ehdittykään nauttia monta kertaa.

Maailma on taas sulanut ja Eevi nauttii puuhistaan, suurista puunkarahkoista, kangasmetsässä arokengurun lailla loikkimisesta ja valtavista hyperloikista ojien yli.

Essi ottaa vähän hillitymmin, mutta riehaantuu silti silloin tällöin kevätmetsistä nauttimaan

Helmikuussa käytiin Tuusniemellä näyttelyssä Eevin kanssa. Menestystä ei tullut, kahden koiran luokassa oltiin toisena, mutta kokemus oli hyvä ja oli taas loistavaa harjoitusta jatkoon. Eevi oli ensimmäistä kertaa esimerkillisen malttavainen ja itsevarma tuolla kehässä, mikä minusta oli valtava saavutus jo sekin. Tässä ollaan herkkupalan toiveissa, Pipan kanssa.

Eevi otti enimmäkseen rennosti. Bot takki oli minusta erittäin hyvä, piti lihakset lämpiminä ja Eeville ei tullut tällä kertaa ollenkaan semmosta kylmyysjäykistymistä. Seuraava näyttelyjuttu on 30.3 Kajaanissa. Myös Joensuun 17 ja 18.5 ilmot on tehty, siellä Eevi meneekin jo avoimeen luokkaan! Aika on mennyt nopeasti ja pikkukakarani alkaa olla jo ainakin ikänsä puolesta aikuinen...jotakin lapsiwhippettejen kujeita kuitankin vielä on....


Kevät on tuonut mukanaan myös ompeluinnostuksen. Tässä vanha toppatakkini ja ylisuuret toppahousuni sekä heijastinliivistä pöhnitty heijastinnauha pääsivät uudiskäyttöön. Toinen on vielä tulossa- pitäähän molemmilla olla samanlaiset...


Tuusniemen näyttelyssä tajusin että pitäähän koiralla olla edustustakki, ja sellaisetkin piti sitten tietysti ommella. Kangas on vanhojentanssipuvustani, joka oli vuosia aitassa- mekko ei sopisi enää koskaan päälle, koska olin tuohon aikaan melkoinen luuviulu, joten se päätettiin laittaa uusiokäyttöön. Pitsikaulusten puolustuksena on isäni luonteva kommentti "pitäähän nyt Essin ja Eevin puvuissa olla ainakin kauluksessa pitsiä". Torilla kaupunkikävelyllä kansainvälinen biathlonyleisö vähän katseli hymähdellen tyttösiä pyhäpuvuissaan...olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä että jokaisen whippetin arvolle kuuluu kunnollinen edustuspuku :D Ja voi kuinka nautinkaan niistä väkinäisistä ilmeistä kun pyydän kesken ompelun koiria vuorotellen sovittamaan....